Kaarina Sulamäki ja Marjukka Mäkelä: Arkeologinen harrastajaseminaari Sysmässä 30.8. — 1.9.2002

	Matkakertomuksia

> Savolaiset ja hämäläiset matkaavat Sysmän muinaisuuteen > Osaammeko perille? > Perjantai-iltana > Isäntä Jocke Stjernvall > Lauantai - varsinainen seminaari- ja retkipäivä > Eero Siljander kertoo Sysmän muinaisuudesta > Aimo Nummen aiheena Hämeen muinaiskasvit > Kahvin ja piirakoiden aika - ja leivän > Siperiaan > Jämsän Hiidenmäki > Muinaiskohteille > Myöhäinen aamupala > Kotimatkalla	Kaarina Sulamäki ja Marjukka Mäkelä (kursivoitu teksti) Arkeologinen harrastajaseminaari Sysmässä 30.8. — 1.9.2002 Savolaiset ja hämäläiset matkalla Sysmän muinaisuuteen Ihmeellistä kyllä matkalle Helsingistä Sysmään Kyllikki L. (hämäl.) ja minä (savol.) olimme ilman etukäteissopimusta varustautuneet samanlaisin pienin punaisin kirjoin: nimittäin laulukirjoin. Kyllikillä oli niitä jopa kaksi, niin että yhden sai myös Marja L. (savol.), jonka laulumuisti ei ole niitä huonoimpia, vaikkakin 12. säkeistö yleensä jo pitää jättää laulamatta. Timo L:n (hämäl.), joka rakastaa maailmanmenoa koskevaa pohdiskelua ja ajatustenvaihtoa, oli nyt keskityttävä pitkiksi ajoiksi pelkkään ajamiseen, omiin ajatuksiinsa ja maisemiin. Ne muuten olivatkin ihania! Miksi en ole ennen tullut tänne? Nämähän vetävät vertoja jopa meidän savolaisille järvimaisemillemme, ajattelen miltei kauhuissani ja vähän loukkaantuneena plus häpeissäni siitä, että näen tämän kaiken vasta nyt. Saan kai silti nauttia, tämähän on meidän yhteistä suloista Suomenmaatamme. Mutta osaanko, kateuttani? > takaisin lähtöruutuun Ja osaammekohan me perille? Kellä olikaan ajo-ohje? Loppukiemurat alkavat olla aika hermostuttavia ja lopulta tulemme jonnekin, joka ei ainakaan ole Olavinrannan leirikeskus. Nopea soitto Eero S:lle (hämäl.) ja hän kuuluu neuvovan jotain, että sinne ja sinne asti takaisin päin ja sitten siitä ja siitä käännytte. Olen melkein varma, ettei asia tullut ollenkaan selväksi ja loppuun asti olen epäröivällä mielellä. Ohje kuitenkin riitti miehelle. — Aivotutkijat ovat osoittaneet, että miehet ovatkin naisia parempia näissä ”suunnistusasioissa”. Kun keskustelemme tästä, tulemme siihen lopputulokseen, että kyse on luonnonvalinnasta. Ne erälle lähteneet miehet, jotka eivät osanneet takaisin leiriin ja ryhmänsä pariin, eivät selviytyneet tai ainakaan lisääntyneet niin usein kuin oikopolkua kotiin saaliinsa kanssa pyyhältäneet metsästyskumppaninsa. > takaisin lähtöruutuun Perjantai-iltana Sysmään on kokoontunut vasta kourallinen meitä innokkaita, jotka tunnemme kaikki toisemme. Ilta sujuu rattoisasti Vanhan-Kartanon isännän ”pubissa”. Se sijaitsee entisessä talli- ja navettarakennuksessa, joka on tehty savesta ja kanervasta (!) — mikä oli ennen varsin tavanomaista kuulemma — ja rapattu valkoiseksi. Vieressä on isännän paja sekä pienoismuseo, jossa on esineitä aina 60-luvulta saakka: Muistatteko kielontuoksuisen Odette-deodorantin? Paistamme maissilättyjä muurikalla pubin takassa ja nautiskelemme viinejä ikivanhoista ladonovista tehtyjen pöytien ääressä — olin varannut mukaan sekä Neroa että Tolloa, varmuuden vuoksi. Katse kulkee vaivihkaa ympäri tätä tilaa ja pysähtyy jokaisen mielenkiintoisen esineen kohdalle: paljon takorautaisia, jämäköitä tarvekaluja, kynttelikköjä jne. — isännän vasaran alla syntyneitä. > takaisin lähtöruutuun Isäntä Jocke Stjernvall on Sysmän kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja. Ja paikalle saapunut ystävä, muinaisasuun pukeutunut jousiampuja Markku Lepistö on toinen tärkeä puuhamies. Tulee pian selväksi, että Sysmään suunnitteilla oleva viikinkiaikainen kylä on SE projekti. Suunnitelmat ovat edenneet pitkälle. Silmiemme eteen maalaillaan kuvia siitä, mitä kaikkea tuollaisessa miljöössä saattaisi puuhata ja sitä alkaa itsekin toivoa, että se kaivattu rakennuspaikka pian löytyisi, niin ettei tulevaisuudessa kukaan sysmäläinen eikä yksikään kesäasukas eikä kiireisinkään vierailija kävisi edes kauppareissulla kulkematta viikinkikylän keskusaukion kautta, missä aina on väkeä sahtituoppiensa ääressä töllistelemässä kädenvääntöä, jousiammuntaa ja painia tai osallistumassa valtavien malkahirsien ylöshissaamiseen, katontervaukseen tai ruukkujen valantaan. Rantasaunakin on lämpimänä ja löylyistä saattaa pulahtaa virkistäytymään Tainionvirtaan. Loppuiltaa vietämme majapaikassamme Sysmän seurakunnan leirikeskuksessa Olavinrannassa Nuoramoisjärven rannalla. Majoitustiloihin mahtuisi huomattavasti suurempikin joukko yöpymään. > takaisin lähtöruutuun Lauantai on varsinainen seminaari- ja retkipäivä Aamupalan syömme Vanhallakartanolla. Seminaariosuus pidetään Sysmän keskustassa Säästöpankin tiloissa. Osallistujia on noin 70: Päijät-Hämeestä, Keski-Suomesta, Pirkanmaalta, Vakka-Suomesta ja Helsingin seudulta. Säästöpankin henkilökunta kertoo aluksi pankin toiminnasta ja Sysmästä yleensä, asukkaita on 4850 ja kesäisin kolminkertainen määrä, vapaa-ajan asuntoja on 3300 ja pankissa hoidetaan mökkiläisten raha-asioita joustavasti myös viikonloppuisin. > takaisin lähtöruutuun Eero Siljander pitää esityksen Sysmän muinaisuudesta Isolla joukolla onkin hyvä katsoa ennen maastoretkeä kuvat tärkeiden kohteiden esineistä sisätiloissa. Ei kovinkaan kaukana Sysmästä on Suomen vanhin mesoliittinen asuinpaikka, Lahden Renkomäen Ristola. Lähiseudulla on myös kivikautisia kalliomaalauksia Heinolan Alarievelissä, Joutsan Viherinkoskella ja Kuhmoisten Pyhänpäällä ja Pyhävuorella. Eero perehdyttää kuulijat Sysmän kivikauden löytöihin, pronssikauden lapinraunioihin ja rautakauden kalmistoihin. Merkittäviä Sysmästä tehtyjä löytöjä ovat myös Voipalan, Väärämaan ja Pappilan aarrelöydöt. Sysmän rautakausi on hyvin rikas. Kaivauksia on tehty 90-luvulta lähtien vuosittain, itsekin olin mukana vuonna 1999 röykkiökaivauksella Nordenlundin kartanon mailla. Kuppikiviä Sysmässä on runsaasti. Kuppikivien löytäjänä on kunnostautunut erityisesti koulupoika Kalle Lappinen. Harrastajien maastokurssilla on löytynyt myös useita kuppikiviä. Nordenlundin kartanon pihapiirissä on suuri kuppikivi, jossa on 102 kuppia. Arkeologi Timo Sepänmaa on löytänyt Sysmästä myös n. 50 kuoppaa käsittävän pyyntikuoppajärjestelmän. > takaisin lähtöruutuun Aimo Nummen esityksen aiheena ovat Hämeen muinaiskasvit Opimme termit arkeofyytti, muinaistulokas ja uustulokas. Opimme viljellyistä kasveista ja peltoviljelyn rikkakasveista. Niminä ja osin kuvinakin jäävät mieleen sikoangervo, jänönapila, nurmilaukka, tumma tulikukka, ukon tulikukka, etelän hoikkaängelmä, hullukaali, koiruoho, pölkkyruoho, lännennukula, morsinko ja monta muuta. > takaisin lähtöruutuun Sitten onkin kahvin ja piirakoiden aika Kun olen nauttinut Säästöpankin herkullisesta tarjoilusta, ehätän kysymään seminaariväeltä, onko Sysmässä mitään paikallista perinneruokaa, jota he voisivat meille suositella. Useampi vastaa yhteen ääneen, että se on ilman muuta se sysmäläinen leipä. No, mistä sitä voi ostaa? ”Wellamosta”, kuulemme, ”se on tuossa vinosti vastapäätä”. No niin, Kyllikki ja minä ryystämme kahvimme loppuun ja ryntäämme etsimään tuota legendaarista vanhanajan pikku leipomoa, josta leiväntuoksu on tulviva vastaamme… Kadun toisella puolella on joukko iloisessa vauhdissa olevia nuoria poikia. ”Vähän tuohon suuntaan!” Paperikauppa ja sen ovensuussa omistaja: ”Ei täällä ole sen nimistä kauppaa”. Olemme kuin liisat ihmemaassa lukittujen ovien huoneessa. Sitten seuraamme ihmisvirtaa paikalliseen S-markettiin ja mielessä välähtää ajatus, että ehkä se on lisänimeltään Wellamo. Aivan oikein! Kaikkihan sen tietävät. Sehän oli ennen tien toisella puolella ja sen nimi luki isolla kyltissä. Pian näemmekin valkeisiin paperipusseihin pakatut paikalliset leivät vuorena edessämme. Nyt äkkiä takaisin seminaariin! Pussin läpi leivän kuori tuntuu rapealta ja leivät kiusaavat meitä lopun päivää levittämällä ihanaa tuoksua nenäämme niin, että kotiin viemisiksi jää kohta vain nyrhitty kappale leipää, josta on vähä vähältä revitty uusia maistiaisia. Leipä. Se on se tärkeä. Kaikkein tärkein. Kaikkein oleellisin. Koko Suomessa. Koko maailmassa. Ihmekös tuo, että se symboloi kaikkea ruokaa. > takaisin lähtöruutuun Vielä kaksi esitystä Seppo Kinos kuljettaa osallistujat diakuvien avulla Sveikkailijat-ryhmämme matkalle Altaivuoristoon Siperiaan Katsomme kuvia Denisovan ja Ust Kanskajan paleoliittisista luolista, Kalbak Tashin ja Kara Tashin alueiden kalliopiirroksista. Henkilökuvien ja maisemakuvien myötä on mukavaa muistella hienoa kahden viikon matkaamme, pitkiä ajomatkoja, perusleiriämme yli 2000 metrin korkeudessa puuttomalla alueella, lantanuotioita, virtaavan joen ääntä, lumihuippuja. > takaisin lähtöruutuun Viimeisen esityksen pitää Annika Ihlberg Jämsän Hiidenmäen arkeologisista kaivauksista Hiidenmäeltä näytti olevan komeat näkymät Jämsänjoelle ja kesän 2002 kaivausten viikinkiaikaiset metalliesinelöydöt olivat runsaat. Jouko Ahtolan esitelmä Viron kaivauksista vuonna 2002 jäi tällä kertaa ajan puutteen vuoksi valitettavasti kuulematta. Toivottavasti kuulemme sen jossakin myöhemmässä tilaisuudessa. Esitelmien jälkeen ajamme Vanhalle-Kartanolle ruokailemaan. Nälkä jo onkin. Aterioinnin lomassa kuulemme kartanon historiasta. > takaisin lähtöruutuun Muinaiskohteille Eero Siljanderin opastuksella. Myöhään iltapäivällä lähdemme retkiosuudelle Eero Siljanderin opastuksella. Liikumme pitkässä 20-30 auton letkassa, aivan ahtaisiin paikkoihin emme voikaan mennä pysäköimään. Ensimmäiset kohteet ovat lähellä Sysmän kirkon parkkipaikkaa, kuppikivi lähellä tietä Ihananiemen alueella, missä on useita rautakautisia asuinpaikkoja ja kalmistoja, Surmakallion kuppikallio ja hieman kauempana maastossa Pätikkälän kalmistoalueella suuri kuppikivi. Samalla katselemme Aimo Nummen opastuksella kasveja, ainakin tummatulikukka ja ukontulikukka opitaan tuntemaan. Keskustasta palaamme Nuoramoisjärven rannalle Nordenlundin kartanon maille. Isäntä Ole Silén esittelee tilan ja rakennusten historian, katsomme suuret kuppikivet ja vanhat kaivausten paikat.- Ostohaluisilla on täällä mahdollisuus ostaa luomuherkkujen tuottajan mysliä ja moni myslilaatikko vaihtaakin omistajaa. Sitten Päijänteen rantaan Naumin alueelle. Sää on loistava, aurinko paistaa, järvi avautuu laajana, mahtavat hiekkatörmät rannassa. Maastossa näkyy painanne, tutkimusten mukaan asumuspainanne. Korkealla kalliolla on lapinraunioita. Retken viimeisenä kohteena on Supitun merovingiaikainen kalmisto Päijänteen tuntumassa. Retkiosuudelta osa lähtee koteihinsa ja mökeillensä. Pienemmällä joukolla kokoonnumme taas Vanhan-Kartanon pubiin nauttimaan iltapalaa. Yhteislaulu, runonlausunta, sauna ja uinti Tainionvirrassa kuuluvat illan ohjelmaan. Olavinrannassa jatkamme iltaa pitkälle yöhön elävien tulien äärellä, tähdetkin näkyivät hyvin ja pienenevä kuu. > takaisin lähtöruutuun Myöhäinen aamupala rauhallisessa Vanhassa-Kartanossa. Entisaikojen kartanonisäntä olisi kai istahtanut tyyriin näköisenä lempituoliinsa ja sanonut palvelustytölle: „Miina tarjoilee sitten verannalle“. Mutta täällä me ”ryysyläiset” saamme istua aamiaisella tyylihuonekalujen ja muotokuvien keskellä valoisassa ja rauhallisessa salissa, jonka lattiaa peittävät itämaiset matot, kun tämä Jocke Stjernvall ilmestyy esiliina vyötäisillään ja paistinlasta kädessään salin ovelle ja kysyy ystävällisesti: ”Kuka vielä haluaa paistettua kananmunaa ja pekonia. Minä teen niin monta annosta kuin tarvitaan.” Isännän ja emännän käsien jälki näkyy katsoi sitten minne tahansa ja isännän käsistä puolestaan näkyy — ja siitä, että emäntää tuskin ollenkaan näkyy — että toimeen on ollut tartuttava. Kuvaamaan sitä, kuinka ajat ovat muuttuneet, isäntä kertookin anekdootin menneiltä ajoilta, jolloin erään kartanon vanharouva kuullessaan, että työmies oli pudonnut katolta, huudahti ”Ei kai vain minun ruusupenkkiini!” sen sijaan, että olisi ollut huolestunut menikö kylkiluita poikki. Nyt talon emäntä apulaisineen kiidättää meille ruokaa pöytään. Ja turhaa oli minun hiipiä hakiessani lisää, sillä narisevat puulattiat ja antiikkipiironkien päälle ladottujen astioiden kilinä paljastavat minut armotta. > takaisin lähtöruutuun Kotimatkalla poikkeamme Lahdessa ja katsoimme viimeistä päivää avoinna olevan Hunnit tulevat -näyttelyn. Viikonloppu oli erittäin onnistunut. Kiitokset Päijät-Hämeen harrastajille, erityisesti Eero Siljanderille järjestelyistä ja opastuksesta sekä Jocke ja Leena Stjernvallin perheelle ryhmämme huolenpidosta Vanhallakartanolla!
> etusivulle