MAYAHIEROGLYFEISTÄ SUOMEKSI

Suomen ainoa päätoiminen mayatutkija Harri Kettunen on kirjoittanut ensimmäisen suomenkielisen perusteoksen mayahieroglyfeistä. Suomessa mayahieroglyfejä harrastavien joukko on vähäinen, mutta aivan viime vuosina se on ollut kasvussa, kiitos mm. Helsingin yliopiston Iberoamerikkalaisen keskuksen järjestämien ja Kettusen pitämien hieroglyfikurssien. Kettusen teos soveltuukin erinomaisesti niin hieroglyfikurssien oheismateriaaliksi kuin hieroglyfien itseopiskeluunkin.

Mayojen kirjoitusjärjestelmän tutkimus on mennyt huimasti eteenpäin viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Kettusen kirjan ansiona on, että se antaa lukijalle selkeän kuvan tämän hetkisestä tutkimuksesta ja sen saavutuksista. Hieroglyfeihin ja mayakulttuuriin perehtymätön pääsee helposti sisälle mayakulttuurin kiehtovaan maailmaan, sillä aluksi kirjassa luodaan lyhyt katsaus maya-alueen maantieteeseen, mayojen historiaan sekä hieroglyfitutkimusta tukeviin tieteenaloihin, kuten arkeologiaan ja ikonografiaan. Hieroglyfitutkimuksen nykytilaa kartoitetaan lyhyesti myös sangen kiinnostavan tutkimushistorian kautta.

Mayojen kirjoitusjärjestelmää ja sen ominaispiirteitä käsitellään selkeästi: kirjassa käydään läpi hieroglyfien kieli, hieroglyfitekstien lukusuunta ja kirjoitustavat, logogrammit, foneettisuus ja semanttiset determinantit, polyvalenssi sekä hieroglyfien transkribointi ja translitterointi. Kettunen onnistuu selittämään – ainakin aloittelijasta tai kielitieteeseen perehtymättömästä – sekavilta ja monimutkaisilta kuulostavat asiat jokseenkin yksinkertaisesti käyttämällä paljon hyödyllisiä esimerkkejä. Kirjassa on myös omina lukuinaan mayahieroglyfitekstien tyypillinen rakenne ja sisältö sekä kielioppi. Hieman jäin kaipaamaan mayojen hieroglyfitekstien tulkinnan apuna käytettävän rakenneanalyysin (engl. structural analysis) tarkempaa käsittelyä. Rakenneanalyysin selventäminen palvelisi erityisesti hieroglyfeihin yksinään tutustuvaa, sillä se neuvotaan hieroglyfityöpajoihin osallistuville hyödyllisenä keinona purkaa tekstikokonaisuuksia pienempiin osiin.

Kirjan laaja liiteosa on erityisesti pidemmälle ehtineelle hieroglyfien harrastajalle hyödyllinen. Itselleni kaikkein antoisin oli liite B, jossa käsiteltiin tarkemmin klassisen mayan kielioppia. Kettunen mainitsee, että luvun materiaali pohjautuu paljolti Alfonso Lacadenan, Marc Zenderin ja Robert Waldin pitämiin työpajoihin kansainvälisissä mayakonferensseissa. Onkin erinomaista, että Kettunen on ottanut mukaan tätä materiaalia, joka on paitsi uutta, myös vaikeasti saatavilla. Hyödyllisiä liitteitä hieroglyfien harrastajille ovat myös uusi, ajantasainen tavutaulukko sekä klassinen maya – suomi –perussanakirja, jollaista ei aiemmin olekaan ollut olemassa. Kiitosta ansaitsee myös laaja kirjallisuusluettelo sekä mayahieroglyfitutkimukseen ja mayologiaan liittyvien Internet-sivustojen luettelo.

Kettusen kirja on merkittävä myös siksi, että se luo standardia suomenkieliseen mayatutkimukseen. Kettunen jatkaa Mayahieroglyfit-kirjassa jo pro gradu –tutkielmassaan aloittamaansa mayatutkimuksen suomenkielisen terminologian luomista. On hyvä, että tätä työtä tehdään. Jotta tulevaisuudessa mayatutkimus etenisi myös meillä Suomessa, täytyy meillä olla vakiintunutta terminologiaa asioiden käsittelemiseen myös suomeksi, vaikka tutkimusta kansainvälisiä foorumeja varten tehtäisiinkin englanniksi. Ilahduttava on myös kirjan luku sekavasta ortografiasta eli mayakielisten sanojen oikeinkirjoituksesta. Olisi toivottavaa, että tämä oikeinkirjoituksen tietämys leviäisi myös laajemmalle, sillä harmittavan usein mayakielisiä sanoja näkee kirjoitettavan mitä moninaisimmilla tavoilla.

Kirja on tarkoitettu oppikirjaksi ja se leimaa myös kirjan ulkonäköä ehkä liiaksikin. Taitolla ja valokuvien paremmalla skannauslaadulla olisi oppikirjamaisuutta voinut hälventää. Kirjan teksti on taitettu kuten opinnäytetöissä eikä kuten kirjassa. Välillä hämmästyttää joidenkin sivujen pienet marginaalit: tekstiä saa todella kaivaa esiin kirjan sisätaitteesta. Kirjassa on runsaasti erilaisia taulukoita, joista osa on suuren tekstimääränsä vuoksi melko raskaita, vaikkakin useimmiten taulukot ovat selventäviä.

Kirjan alkuperäinen käsikirjoitus on ollut englanninkielinen ja siitä on jäänyt lopulliseen kirjaan joitain englanninkielisiä lyhenteitä, joita täysin aloittelija ei voine tuntea. Lienee syytä kertoa, että mm. sivulla 66 esiintyvät lyhenteet Lnt, HS ja St eli lintels, hieroglyphic stairways ja stela ovat suomeksi reliefikamanat, hieroglyfiset portaat ja steela eli vapaasti pystyssä seisova monumentti. Nämä kääntämättä jääneet lyhenteet eivät kuitenkaan sotke itse asian ymmärtämistä, mutta tarkka lukija voi kuitenkin jäädä niitä ihmettelemään, ellei ole törmännyt termeihin aiemmin.

Kaiken kaikkiaan suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille mayahieroglyfeistä kiinnostuneille selkeäksi johdatukseksi aiheeseen. Kirjan lukemisen jälkeen on varmasti paljon helpompi tutustua myös englanninkieliseen tutkimuskirjallisuuteen tai osallistua hieroglyfityöpajoihin Suomessa tai ulkomailla.


Katja Kuuramaa

Kirjoittaja tekee pro gradu –työtään mayoista Helsingin yliopiston taidehistorian oppiaineeseen.