Aimo Nummi Etelän- hoikkaängelmä harvinainen arkeofyytti Leinikkikasveihin — Ranunculaceae — kuuluvat ängelmät ovat kookkaita, usein vaikeasti tunnistettavia lehtokasveja. Useimmat niistä ovat Suomessa tulokaskasveja. Suomen kuudesta ängelmälajista vain  keltaängelmä,  Thalictrum flavum — jota myös oheinen kuva esittää—, kasvaa lähes koko maassa. Se on melko yleinen rantakasvi ja muistuttaa hoikkaängelmää, joka on harvinainen arkeofyytti. Meillä kasvaa hoikkaängelmän kaksi alalajia, joista eteläinen alalaji, etelänhoikkaängelmä — Thalictrum simplex subsp. simplex. Toinen alalaji, pohjanhoikkaängelmä — T. simplex subsp. boreale — on Lapin kasvi.
Etelänhoikkaängelmän erottaa keltaängelmästä se, että sen varsilehtien lehdykät ovat suippoja ja kapeampia kuin keltaängelmän lehdykät, ja että sen kukinto on keltaängelmän kukintoa harsumpi, lehdekäs. Kukinnan aikana nämä kaksi lajia erottaa myös heteiden palhojen väristä. Hoikkaängelmän heteissä palhot ovat tavallisesti sinipunaiset, keltaängelmällä keltaiset. Etelänhoikkaängelmä kasvaa rehevillä kalliokedoilla ja lehtomaisilla kedoilla varsinkin Päijät-Hämeen alueella, Lounais-Suomessa ja Pohjois-Savossa se on harvinaisempi. Vaikka etelänhoikkaängelmää kasvaa Päijät-Hämeen alueella useilla paikoilla, on se luokiteltu sielläkin alueellisesti uhanalaiseksi kasviksi. Sen kasvupaikat ovat selvästi vanhan asutuksen yhteydessä. Päijät-Hämeen alueella etelänhoikkaängelmä kasvaa muun muassa Asikkalan 1400-luvulta periytyvän Kalkkisten kylän keskustassa, Hollolan Paimelanvuorella lähellä rautakautista kalmistoa ja Sysmässä Nordenlundin kartanon kedoilla, jossa on rautakautisia uhrikiviä, uhrikallio ja kalmisto. Varsinais-Suomessa se on harvinainen ja siellä se on tavattu muun muassa keskiaikaisten Raadelman ja Joensuun kartanoiden alueella. Eestissä hoikkaängelmä,  liht-ängelhein, on verrattain harvinainen. Ruotsissa etelänhoikkaängelmä, backruta, kasvaa Keski-Ruotsissa ja Skoonessa melko yleisenä. Ängelmät tunnetaan rohdoskasveina Useita ängelmiä on myrkyllisyydestään huolimatta käytetty lääkekasveina. Etelänhoikkaängelmästä käytetään rohdoksena versoja. Rohdos — herba Thalictri simplicis — on kuulunut venäläiseen ja myös eestiläiseen rohdosvalikoimaan. Hoikkaängelmärohdosta on käytetty muun muassa diureettisena ja vatsan toimintaa parantavana lääkkeenä, sekä verenpainelääkkeenä ja antiseptisena haavalääkkeenä. Etelänhoikkaängelmä on siis saattanut levitä ihmisten suosimana lääkekasvina asutuksen mukana.     Kirjalliset lähteet: Leena Hämet-Ahti ym.: Retkeilykasvio A. Vaga ym.: Eesti NSV Floora II Aili Paju, Lembit Kuhlberg: Ravitaimede oskussõnastik Antti Hovi: Päijät–Hämeen perinnemaisemat Onni Silkkilä, Aarre Koskinen: Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa Juha Suominen, Leena Hämet-Ahti: Kasvistomme muinaistulokkaat: Tulkintaa ja perusteluja Artikkeli on ilmestynyt julkaisussa Tuluskivi 5/2004     >>> Aimo Nummi lähikuvassa	Arkeofyyttejä hullukaali jänönapila keltakynsimö keltamo maarianverijuuri marunat morsinko mäkikaurat nurmilaukka pölkkyruoho ratamot rohtopernaruoho rusojuuri sikoangervo tankio tulikukat ukonputket vesipähkinä Linkit: Ruotsin luonnontieteellisen museon kasvisivu Elias Lönnrotin kuvaus hoikkaängelmästä teoksessa Flora Fennica. - Suomen kasvio vuodelta 1866 ARKEOFYYTTI   eli muinaistulokas on kasvilaji, joka on kulkeutunut Suomeen ja asettunut kasvupaikalleen ihmisen toiminnan ansiosta jo hyvin varhain, karkeasti ottaen ennen 1600-luvun alkupuolta. UUSTULOKAS Sama kasvi voi olla levinnyt joillekin seuduille, esimerkiksi Pohjois-Suomeen, vasta myöhemmin. Tällöin kasvi on siellä uustulokas. Tulosta artikkeli pdf-muodossa.
Etusivulle      Kasvisivut	web design: marjukka mäkelä