Aimo Nummi

Hullukaali

vanhimpia tunnettuja
lääkekasveja

Ilmestyy - ja häviää taas

Kaksivuotinen hullukaali, Hyoscyamus niger, ei ole kovin yleinen arkeofyytti. Se saattaa
ilmestyä paikalle, jossa maata on kaiveltu, esimerkiksi kaivauksissa, ja häviää myöhemmin taas ehkä moneksi vuodeksi. Hullukaalin siemenet säilyvät maassa hyvin kauan ja alkavat itää valossa.

Hullukaali on helposti tunnistettavissa. Se on yli puoli metriä korkea, tanakka kasvi,
jonka lehdet ovat suuret, nahkeat. Kellervät, sinipunajuovaiset ja nielusta sinipunaiset kukat
 ovat tiheässä, toispuolisessa latvakukinnossa. Siemenkodat ovat hammaslaitaisen, pullean verhiön suojaamat. Hullukaalin siemenet ovat pieniä, pyöreähköjä, pinnaltaan karheita.

Pitkät perinteet lääke- ja myrkkykasvina

Hullukaali oli jo antiikin maailman tuntema myrkkykasvi, jota käytettiin myös lääkkeenä. Se oli myös eräs tunnetuimpia hallusinaatiokasveja ja kerrotaan että Delfoin papit antiikin Kreikassa ripottivat sen siemeniä tuleen, josta he sitten ennustivat tulevia hullukaalin aiheuttaman hallusinaation vaikutuksessa. Kasvin katsottiin aikanaan liittyvän myös yliluonnolliseen maailmaan ja noituuteen.

Hullukaali on kuitenkin ollut myös huumaavana lääkeaineena esimerkiksi kirurgisissa toimenpiteissä. Suomessakin sen vaikutus on ollut tunnettu kipua lievittävänä hammassäryssä. Kasvia poltettaessa syntynyttä käryä on imaistu suuhun. Tästäkö lienee tullut hullukaalin länsisuomalainen, kansanomainen nimi ”hammaspuu”.

Hullukaalin hyoskyamiini ja skopolamiini ovat erittäin myrkyllisiä. Rohdoksena on käytetty lehtiä ja siemeniä. Lääkkeissä pitoisuudet ovat luonnollisesti olleet hyvin pieniä.

Vanhan kulttuuriympäristön kasvi

Suomeen hullukaali on tullut ihmisen mukana ainakin jo viikinkiajalla. Keskiajalla se oli tunnettu lääkekasvina ja vielä viime vuosisadoilla hullukaalivalmisteet ovat kuuluneet apteekkitavaroihin. Se on yleisin Lounais-Suomen vanhojen pappiloiden, kirkkojen ja kylien alueilla. Kuusiston linnan tutkimuksien makrofossiileissa hullukaalin siemenet olivat eräs yleisimmistä siemenistä. Nykyinen tehokas nurmikkojen hoito vanhoilla pihoilla ja kirkkomailla on uhkaavasti heikentämässä sen esiintymistä.

Kirjalliset lähteet:

• Kuusiston linna, tutkimuksia 1985-93. Museovirasto

• Terttu Lempiäinen: Kuusiston linnan kasvijäännetutkimukset. Museovirasto

• Onni Silkkilä, Aarre Koskinen: Lounais-Suomen kultturikasvistoa

• Nils Hewe: Välsignade växter

• Artikkeli on ilmestynyt julkaisussa Päijät-Hämeen tutkimusseuran arkeologisia tiedonantoja 2/2002

>>>  Aimo Nummi lähikuvassa

• etelän-
  hoikkaängelmä

• jänönapila

• keltakynsimö

• keltamo

• maarianverijuuri

• marunat

• morsinko

• mäkikaurat

• nurmilaukka

• pölkkyruoho

• ratamot

• rohtopernaruoho

• rusojuuri

• sikoangervo

• tankio

• tulikukat

• ukonputket

• vesipähkinä

Linkit:

Ruotsin luonnontieteellisen museon kasvisivu  

Kaunis vanha kuva: Carl Axel Magnus Lindman - Bilder ur Nordens Flora (1901-1905)

Tulosta artikkeli pdf-muodossa.

web design: marjukka mäkelä