aimo nummi Keltakynsimö harvinaistuva kasvi, joka jää helposti huomaamatta Ristikukkaisiin (Brassicaceae) kuuluva keltakynsimö — Draba nemorosa — on eteläisen Suomen harvinaistuva, yksivuotinen arkeofyytti. Se on varsin pienikokoinen ja saattaa maastossa kuljettaessa jäädä huomaamatta.  Keltakynsimö kasvaa kuivilla rinteillä, muureilla ja kallioilla. Kasvi on ulkonäöltään hyvin vaatimaton, kukat ovat pienet, vaaleankeltaiset. Kuivina kesinä kasvustot ovat suppeita, ja yksilöt muutaman sentin korkuisia, mutta jos kosteutta on ollut runsaammin, voi keltakynsimö olla parikymmentä senttiä korkea.  Porvoon Linnanmäki on eräs tunnetuimmista kasvupaikoista. Siellä se kasvaa sorarinteellä, jossa ei ole muuta kasvillisuutta. Kuivana kesänä vuonna 1999 keltakynsimöä kasvoi siellä vain parikymmentä yksilöä ja nekin olivat korkeintaan viisi senttiä korkeita. Seuraavana kesänä saatiin sadetta alkukesästä enemmän, ja keltakynsimökasvusto oli laaja ja rehevä.  Keltakynsimö ei pysty kilpailemaan kasvutilasta muiden kasvien kanssa, eikä ilmeisesti kestä myöskään tallausta, vaikka sitä onkin tavattu vanhojen kaupunkien katukäytävien hiekkareunoilla. suomessa kaksi keltakynsimön muunnosta Eteläisessä Suomessa kasvaa keltakynsimö, jonka lidut ovat lyhytkarvaiset (Draba nemorosa varo nemorosa). Tämä läntinen muunnos kasvaa muun muassa Porvoon Linnanmäellä ja Porvoon Husholmenin muinaislinnan kallioilla. Etelä-Hämeestä on useita vanhoja löytötietoja. Vanhimmat ovat 1860- luvulta ja muutama 1930- luvulta. Silloin sitä kasvoi Hämeenlinnassa, Tuuloksessa ja Kuhmoisista. Harvialasta löydettiin keltakynsimö 1991 (Lampinen). Eestissä keltakynsimön muunnosta D. nemorosa varo nemorosa tavataan pohjoisrannikolla ja saarilla, muttei sisämaassa. Toisella keltakynsimön muunnoksella lidut ovat kaljut (Draba nemorosa var.leiocarpa). Tämä itäinen muunnos kasvaa Itä-Suomessa ja Laatokan rantojen esiintymissä. Myös Pohjanmaan rannikolla on löytöpaikkoja. Eestissä tämä keltakynsimön, metskevdik'in muunnos kasvaa vain Kaakkois-Eestissä aina Tarton tienoille asti. Ruotsissa keltakynsimö (sanddraba) on harvinainen ja esiintyy pääasiassa rannikkoseudulla Itä-Götanmaalta Angernlanlandiin. Norjassa se kasvaa harvinaisena Oslon vuonon tienoilla. Keltakynsimön tunnetut kasvupaikat Suomessa liittyvät vanhaan asutukseen. Miten se on aikoinaan kulkeutunut ihmisten mukana nykyisille kasvupaikoilleen, on vaikea arvioida. Se on luultavasti yksi niistä kasveista, jotka ovat tulleet muun kasvimateriaalin, esimerkiksi eläinten rehuksi tuotujen heinien mukana tai siemenet ovat kulkeutuneet johonkin ihmisten mukanaan tuomaan tavaraan tarttuneina.	arkeofyyttejä etelän- hoikkaängelmä hullukaali jänönapila keltamo maarianverijuuri marunat morsinko mäkikaurat nurmilaukka pölkkyruoho ratamot rohtopernaruoho rusojuuri sikoangervo tankio tulikukat ukonputket vesipähkinä linkit: Ruotsin luonnontieteellisen museon kasvisivu   ARKEOFYYTTI   eli muinaistulokas on kasvilaji, joka on kulkeutunut Suomeen ja asettunut kasvupaikalleen ihmisen toiminnan ansiosta jo hyvin varhain, karkeasti ottaen ennen 1600-luvun alkupuolta. UUSTULOKAS Sama kasvi voi olla levinnyt joillekin seuduille, esimerkiksi Pohjois-Suomeen, vasta myöhemmin. Tälöin kasvi on siellä uustulokas.
Lähteet: Leena Hämet-Ahti ym.: Retkeilykasvio J. Eilart ym: Eesti NSV Floora V Bo Mossberg: Den nordiska floran Juha Suominen, Leena Hämet-Ahti: Kasvistomme muinaistulokkaat: Tulkintaa ja perusteluja Raino Lampinen: Keltakynsimö (Draba nemorosa) ja muita ketokasveja Janakkalassa, Lutukka 7, 1991 Artikkeli on ilmestynyt HIISI- lehdessä 1/2004	Aimo Nummi lähikuvassa
Etusivulle      Kasvisivut	web design: marjukka mäkelä