Aimo Nummi Mäkikaurat rautakauden asutuksen ilmaisijakasveja Suomessa on vain muutamia heinäkasveja, jotka kuuluvat muinaisasutuksen ilmaisijalajeihin. Molemmat Suomessa kasvavista mäkikauralajeista, mäkikaura (Avenula pubescens) ja ahdekaura (Avenula pratensis) kasvavat Etelä-Suomen rautakautisilla asuinpaikoilla. Ne eivät useinkaan kiinnitä muinaismuistoalueilla liikkuvien huomiota yhtä hyvin kuin leveälehtiset arkeofyytit. Molemmat lajit ovat yli puolimetrisiä, monivuotisia heinäkasveja, jotka helpoimmin tunnistaa pitkävihneisestä, usein kiiltävästä röyhystä. Mäkikauran (A. pubescens) tähkylät ovat hopeanhohteisia, noin 10—15 mm pitkiä, kun taas ahdekauran tähkylät ovat noin 17—25 mm pitkiä, kellerviä. Yleisimmän lajin, mäkikauran (Avenula pubescens), lehtilapa on karvainen, mistä johtuu lajin ruotsinkielinen nimi luddhavre. Lajien kesken voi syntyä sekaannusta nimissä. Suvun suomenkielinen nimi on mäkikaura ja toisen lajin niinikään mäkikaura! Heinäkasvi, johon mäkikauralajit voi sekoittaa, on heinäkaura (Arrhenatherum elatius), jonka tähkylät ovat kuitenkin selvästi pienemmät, alle 10 mm pitkät. Varmoja ilmaisijakasveja Molempien mäkikauralajien kasvupaikat rajautuvat usein pikkupiirteissään muinaisasutuksen mukaan. Varsinkin rautakautisilla asuinpaikoilla Etelä-Suomessa  ne ovat yleisiä ja varmoja ilmaisijakasveja.  Ahdekaura kasvaa pääasiassa lounaisimmassa Suomessa ja Ahvenanmaalla. Mäkikauran (Avenula  pubescens) kasvualue ulottuu pohjoisemmaksi, aina Etelä-Pohjanmaalle saakka, tosin harvinaisena. Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa se on harvinainen ja paikoin uhanalainen. Mäkikauralajien myöhempi levintä on ollut vähäistä ja siitä syystä niiden todetuilla kasvupaikoilla olisi tarkkailtava rautakautisen asutuksen merkkejä. Mäkikauralaji kasvaa muun muassa Karjaalla Brobackan muinais­muistoalueella, Rikalan Paltan alueelta Salossa sekä monien Lounais-Suomen keskiaikaisten kirkkojen ympäristössä. Etelä-Hämeen eliömaakunnan alueella mäkikauraa (Avenula pubescens) kasvaa Sysmässä ”Joutsjärven laidun”-nimisellä perinnemaisema-alueella, jonka pohjoispuolelta on löydetty kivikautisia ja rautakautisia muinais­jäännöksiä, Orimattilassa Ristolanmäellä ja Artjärven Toukolassa. Miten mäkikaurat ovat tulleet Suomeen? Mäkikaurojen, kuten monen muunkaan arkeofyytin, mahdollisesta viljelystä tai käytöstä ei ole tietoja. Ahdekaura lienee Ruotsissakin muinaistulokas ja mäkikaurankin osalta alkuperäisyys on epävarmaa. Mäkikaurojen mahdollisia käyttömuotoja on vaikeampi arvioida kuin  aikaisemmin esittelemieni muinaistulokkaiden.  Mäkikaurojen siemenet, jyvät, ovat melko kookkaita ja niitä on voitu käyttää ravinnoksi, mutta siitä ei ole mitään tietoja.	Arkeofyyttejä etelän- hoikkaängelmä hullukaali jänönapila keltakynsimö keltamo maarianverijuuri marunat morsinko nurmilaukka pölkkyruoho ratamot rohtopernaruoho rusojuuri sikoangervo tulikukat ukonputket vesipähkinä Linkit: Mäkikaurat Ruotsin luonnontieteellisen museon kasvisivu   Kaunis vanha kuva: Carl Axel Magnus Lindman - Bilder ur Nordens Flora (1901-1905) Danish National Library of Science and Medicine Ahdekaura Ruotsin luonnontieteellisen museon kasvisivu     ARKEOFYYTTI   eli muinaistulokas on kasvilaji, joka on kulkeutunut Suomeen ja asettunut kasvupaikalleen ihmisen toiminnan ansiosta jo hyvin varhain, karkeasti ottaen ennen 1600-luvun alkupuolta. UUSTULOKAS Sama kasvi voi olla levinnyt joillekin seuduille, esimerkiksi Pohjois-Suomeen, vasta myöhemmin. Tälöin kasvi on siellä uustulokas. Tulosta artikkeli pdf-muodossa.
Kirjalliset lähteet: Silkkilä & Koskinen: Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. 1990 Antti Hovi: Päijät-Hämeen perinnemaisemat Artikkeli on ilmestynyt julkaisussa Päijät-Hämeen tutkimusseuran arkeologisia tiedonantoja 1/2001	Aimo Nummi lähikuvassa
Etusivulle	web design: marjukka mäkelä