|
Vanhojen kulttuurikasvien erityistuntija, hortonomi Aimo Nummion ollut suosittua seuraa Helsingin kesäyliopiston järjestämillä arkeologisilla ekskursioilla. Tuskin löytyy kasvia, josta Aimolla ei löytyisi mielenkiintoista kerrottavaa. Kerro harrastuksistasi?— Kasvit ovat arkeologian lisäksi läheisimpiä harrastuksiani — ja puutarhahistoria. Olen julkaissut pari puutarha-alan kaupan historiaa käsittelevää kirjaa ja yhden vaatimattoman monisteen 1800-luvun hedelmä- ja marjalajikkeista. Nyt on tekeillä puutarhalehdistömme historia. Miten kiinnostuit arkeologiasta?— Syntymäkotini sijaitsee Köyliönjoen rantatöyräällä. Paikalla on asuttu jo kampakeraamisen kulttuurin aikana. Löysin ensimmäiset saviastianpalat vuonna 1949. Sen jälkeen lähialueelta on löydetty paljon iskoksia ja kiviesineitä. Joen pohjasta on ruoppauksen yhteydessä tullut esille saviastianpaloja, pajumertaa, luuterä ja veljeni on löytänyt sieltä kirveen noin 1100-luvulta. Olin jo silloin kiinnostunut historiasta ja keräsin pieneen kotimuseoon vanhoja esineitä. Eläkeaikana tuli sitten tilaisuus suorittaa arkeologian peruskurssi avoimessa yliopistossa. Minkälaisiin tutkimuksiin olet osallistunut?— Olen 90-luvun alkupuolelta lähtien tehnyt Museovirastolle muinaismuistoalueiden kasvitutkimuksia. Tämän kesän työnä oli Husholmen Porvoossa ja Sibbesborg Sipoossa. Tarkoituksena on ollut myös seurata Museoviraston johtaman muinaismuistoalueiden hoitotyön vaikutusta alueiden kasvillisuuteen. Käyn 3—4 kertaa kesän aikana tutkimusalueilla ja laadin raportin havainnoista. Tavoitteena on saada koottua laajempi aineisto, josta voitaisiin sitten kasvilajikohtaisesti tehdä erilaisia yhteenvetoja. Kahtena kesänä olen myös tehnyt havaintoja Virossa olleiden cisterciläisluostarien raunioilla Paadisissa ja Kärknassa. Arkeologinen tähtihetkesi?— Ehkä sellaiseksi voi kutsua sitä hetkeä, jolloin löysin kotini rannasta suuren pronssisoljen. Se oli joen perkauksessa noussut pohjasta ja nostettu hiekan mukana rannalle. Solki on ollut esillä Kansallismuseon eläinkoristeisten korujen joukossa ennen museon korjausta. Mitkä ulkomaat kiinnostavat sinua?— Viro ja muut Baltian maat jo kasvitutkimustenikin takia — sekä Ruotsi, koska sen historia on monen sadan vuoden ajalta myös Suomen historiaa. Mistä saa tietoa?— Kasvitietoa on nykyisin saatavissa monista kasvioista. Kuvakasviot ovat usein paras ratkaisu, jos ei ole varsinainen kasviharrastaja. Paras kasvio kehittyneelle kasviharrastajalle on Retkeilykasvio (Julkaisija: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo). Siinä on myös tietoja kasvien esiintymisestä ja esimerkiksi siitä, mikä kasvi on arkeofyytti. Hyvä, laaja kuvakasvio on Den nordiska floran, joka on Bo Mosbergin ja Lennart Stenbergin työtä. Itse käytän myös Johannes Lidin kirjoittamaa kasviota Norsk og svensk flora, jossa on hyvät piirroskuvat. Tietoja esimerkiksi kasvien lääkekäytöstä on usein haettava monesta lähteestä. Mitä pitäisi tutkia?— Arkeofyyttien ja varsinkin ilmaisijalajien esiintyminen olisi saatava kartoitettua ainakin tärkeimmillä löytöpaikoilla koko maassa. Alueiden hoitomenetelmät olisi saatava sellaisiksi, että muinaiskasvit säilyisivät vanhoilla kasvupaikoillaan.
Artikkeli on ilmestynyt julkaisussa Päijät-Hämeen tutkimusseuran arkeologisia tiedonantoja 4/2000
|
