Aimo Nummi
Pölkky-
ruoho
arvoituksellinen muinaiskasvi
Pölkkyruoho, Arabis glabra — aikaisemmin Turritis
glabra — on varsin vaatimattoman näköinen, mutta kasvutapansa ansiosta
helposti tunnistettavissa. Tavallisesti haaraton varsi on pysty, yli puoli metriä
korkea. Suikeat aluslehdet ovat matalaan liuskaiset, varsilehdet nuolityviset,
pystyt, sinivihreät. Kukinto on pitkä terttu, kukat pieniä, vaaleankeltaisia.
Lituhedelmät ovat 4—7 cm pitkiä ja pölkkyruoholle ominaisesti pystyssä pitkin
vartta. Pölkkyruohon tunnistaa jo kaukaa pitkästä, kapeasta hedelmystöstä,
jossa on runsaasti lituja. Tukeva varsi jää usein kasvin kuivuttua syystalveksi
törröttämään kasvupaikalleen muiden kasvien jo hävittyä.
MUINAISJÄÄNNÖSALUEILLA JA KESKIAIKAISEN ASUTUKSEN PIIRISSÄ
Pölkkyruoho on kaksivuotinen ristikukkaiskasvi.
Se kylvää siemenensä syyskesällä ja osa niistä itää jo syksyllä ja talvehtii
taimena yli talven, osa itää vasta seuraavana keväänä. Taimet kukkivat seuraavana
tai mahdollisesti vasta toisena kesänä emotaimen jälkeen. Se näyttää usein selviävän
verrattain tiheässä ja pitkässäkin ruohikossa, jossa monet pienemmät kasvit
häviävät. Pölkkyruohon siemensato on hyvin runsas. Se auttaa selviytymään kasvupaikan
kilpailussa.
 Retkeilykasviossa pölkkyruoho on merkitty Etelä-Suomessa
alkuperäiskasviksi, vaikka se on tällä alueella hyvin tyypillinen vanhan asutuksen
indikaattorikasvi, muinaiskasvi (Sikkilä).
Alkuperäiskasviksi sitä väitetään (Kujala)
alkuperäisten luonteisten eteläsuomalaisten kalliokasvupaikkojen perusteella.
Löytöpaikat olisi tutkittava uudelleen näytteiden ja kirjallisuustietojen pohjalta,
jotta voitaisiin selvittää pölkkyruohon oikea status, eli onko pölkkyruoho
Etelä-Suomessa jossain kohdin alkuperäiskasvi vai onko se kaikkialla arkeofyytti
.
Pölkkyruoho ei yleensä ole levinnyt muinaisjäännösalueilta ympäristöönsä.
Vaatimattoman ulkonäkönsä takia se ei ole koristekasvi, eikä sitä siitä syystä
ole siirretty puutarhoihin, kuten esimerkiksi tulikukkia. Pölkkyruohon kasvupaikkaluettelo
on näyttävä. Se kasvaa Itä-Uudellamaalla muun muassa Porvoon, Husholmenin ja
Sibbesborgin linnojen alueella. Se kuuluu muinaiskasveihin Vartiokylän linnavuoren
alatasanteilla, Raaseporissa, Junkarsborgin ruohottuneilla valleilla sekä Rikalan,
Liedon Vanhanlinnan ja Eurajoen Liinmaan linnavuorilla.
Pölkkyruohoa tavataan niin ikään monen keskiaikaisen virkatalon,
kartanon ja pappilan ympäristöstä.
Lahden seudulla pölkkyruohoa on tavattu mm. Kärkölän kirkolla
sekä Hollolan Nostavalla ja Hahmajärvellä.
Lounais-Suomessa kulttuurikasvistoa ovat tutkineet Onni Silkkilä
ja Aarre Koskinen. He tutkivat 60 kohteen kasvillisuuden. Niistä 43:ssa löytyi
pölkkyruoho ja sen lisäksi muita muinaiskasveja. Pölkkyruohon löytöpaikoista
27:ään liittyy esihistoriallisia, varsinkin rautakautisia, arkeologisia löytöjä.
Muinaiskasvit kasvavat lounaissuomalaisilla löytöpaikoilla usein
yhdessä. Tutkituista kohteista 19:llä kasvoi vähintään kuusi muinaiskasvia.
|
Linkit:
Pölkkyruoho
Ruotsin luonnontieteellisen
museon kasvisivu
Kaunis
vanha kuva:
Carl Axel
Magnus Lindman - Bilder ur Nordens Flora (1901-1905)
|
ARKEOFYYTTI
eli muinaistulokas on kasvilaji, joka on kulkeutunut Suomeen ja
asettunut kasvupaikalleen ihmisen toiminnan ansiosta jo hyvin
varhain, karkeasti ottaen ennen 1600-luvun alkupuolta.
UUSTULOKAS
Sama
kasvi voi olla levinnyt joillekin seuduille, esimerkiksi
Pohjois-Suomeen, vasta myöhemmin. Tälöin kasvi on siellä uustulokas.
|
Tulosta
artikkeli pdf-muodossa.
|
OLIKO PÖLKKYRUOHO
LÄÄKEKASVI?
Arkeofyyttien alkuperäisen leviämisen syy on usein vaikea selvittää.
Ihminen on joskus muinoin saattanut käyttää kasvia johonkin tarkoitukseen, esimerkiksi
lääkkeenä, ravintona, kulttitarkoituksiin tai se on kulkeutunut viljelykasvien
rikkaruohona ihmisten mukana.
Elias Tillandz on Turun ja sen ympäristön kasveista kirjoittamassaan
kirjassa
vuodelta 1683 maininnut pölkkyruohon nimellä Turrites major, Tornört,
Witzan ruoho.
Pölkkyruohon lääkekäytöstä ei tiettävästi ole mainintoja vanhoissa
lähteissä, mutta sen sisältämistä, myös lääkkeenä käytetyistä aineista on tietoja
vanhassa saksalaisessa kasviossa.
Pölkkyruohon siemenet sisältävät sinappiöljyä (isotiosyanaattia), joka on myös
sinappien (Brassica nigra, Sinapis alba) sisältämä, sinapille
tyypillisen maun antava aine. Pölkkyruohon palotkin ovat käsin kosketellessa
öljyisiä. Sinappiöljy oli moniin eri
tarkoituksiin yleisesti käytetty lääkeaine ja sinappien lisäksi monet vanhat ristikukkaiset lääkekasvit,
muun muassa lutukka ja litulaukka, sisältävät sinappiöljyä. Pölkkyruoho olisi
siis voinut olla lääkekasvi tai ehkä mausteyrtti keskiaikaisessa
ruokataloudessa.
|