Raija Herrala SUKELLUS KESKIAIKAAN Muutaman vuosikymmenen takaisia ajatuksia emäseurakuntien ja kappelien suhteista tuuletettiin huhtikuisessa Vakka-Suomen kadonneet kirkot -seminaarissa Mynämäessä. Arkeologian harrastajille tarkoitetun seminaarin käyntikohteina Laitilassa olivat Kodjalan Lukkalan mäki, Untamala, Soukainen ja Valko. uUsinta tietoa varhaisista seurakunnista Seminaarissa Markus Hiekkanen katsoo viime vuosikymmenten uuden tiedon murentaneen kappaleiksi teorian siitä, että Varsinais-Suomessa, esimerkiksi Kalannissa ja Laitilassa, olisi toiminut ensin joukko pikkuseurakuntia, jotka sitten olisivat yhdistyneet emäseurakunniksi. Ajatus syntyi 1900-luvun alussa, mutta ei enää vastaa nykyisiä tietoja. Ennen emäseurakuntien perustamista Vakka-Suomessakin ilmeisesti oli useita paikallisten mahtimiesten ylläpitämiä talokirkkoja ja kotikappeleita, mutta seurakunniksi niitä ei Hietasen mielestä voi sanoa. Nykytiedon mukaan ensimmäiset seurakunnat syntyivät Koroisten lähetyspiispa Tuomaan johdolla vuosien 1230-1250 välillä. Samaan aikaa Suomeen perustettiin suunnitelmallisesti noin 40 seurakuntaa. Ensimmäinen kirjallinen maininta Laitilan seurakunnasta on vasta 1400-luvulta, ja tätä on joskus pidetty todisteena sen muita nuoremmasta iästä. Keskiajalta on kuitenkin säilynyt niin vähän kirjallisia lähteitä, ettei tälle asialle voi antaa painoa, katsoo Hiekkanen. - Laitilan kirkko on ihan puhdas emäkirkko ja se siitä. Se on Laitilan vanhin kirkko ja seurakunnan ensimmäinen keskus, sanoo kirkkotutkija, dosentti Markus Hiekkanen. Hiekkasen mukaan Laitilan seurakunta perustettiin 1200-luvun puolivälissä samaan aikaan kuin Vakka-Suomen toisetkin emäseurakunnat, Mynämäki, Kalanti ja Vehmaa. Samalla se sai myös pääkirkkonsa. Myös Untamalan ja Soukaisten kappelit perustettiin jo keskiajalla, mutta pääkirkkoa myöhemmin, katsoo Hiekkanen. Vanhimmat vuoden 1967 kaivauksissa Laitilan kirkosta löytyneet rahat ovat 1300-luvulta ja kertovat, että 1470-luvulla rakennetun kivikirkon paikalla oli edeltäjiä jo paljon aiemmin. Samaa kertovat rahojen ohella löytyneet keskiaikaiset kehäsoljet, joita käytettiin 1200-1300-luvuilla.	Linkit: Laitilan kirkot Käynti keskiaikaisessa kirkossa Untamala: Museovirasto  tutkii eurooppalaista kulttuurimaisemaa Untamala:  Arkeologinen opastuskeskus avataan kesäkuussa 2003
pitäjät luotiin suunnitelmallisesti Keramiikanpaloista ja muinaiskalmistojen esinejäännöksistä tietonsa keräävän arkeologian ja kirjoitettuihin teksteihin painottuvan kirkkohistorian väliin jäi Suomessa pitkään sadan vuoden ”harmaa vyöhyke” - arkeologien tieto loppui vuoden 1200 paikkeille eikä kirjallisia lähteitä vielä ole. Vyöhyke on vähitellen kaventunut. Arkeologit ja historioitsijat ovat myös oppineet keskustelemaan paremmin keskenään.  Hämärän pääkysymyksiä on ollut mm. se, miten rautakauden yhteiskunta noin tuhat vuotta sitten muuttui kristityksi. Tähän Hiekkanen liittää myös pitäjäjärjestelmän synnyn: pitäjä eli seurakunta oli taloudellinen yksikkö, sen asukkaat pystyivät rakentamaan kirkon, ylläpitämään sen ja pitämään leivässä papin. Näitä yksikköjä päästiin luomaan, kun uusi usko oli niin vakiintunut, ettei sitä enää missään kyseenalaistettu. Noin neljänkymmenen seurakunnan luominen tehtiin Hiekkasen mukaan täysin suunnitelmallisesti. - Yllättäen me tiedämme tekijän nimenkin. Hän oli Koroisten lähetyspiispa Tuomas. Hänet on mainittu sotaisena miehenä, mutta minusta hän oli suurin organisaattori, joka meillä on keskiaikana vaikuttanut. - Hän teki järjestelmän, jonka varaan vielä tänäkin päivänä koko yhteiskuntamme rakentuu. Se on vaatinut piispalta ja hänen apulaisiltaan ankaraa sukkulointia keskuksesta toiseen koko 1240-luvun! toteaa Hiekkanen. kappelit kehinä Asutuksen levitessä ja väestön kasvaessa Vakka-Suomen emäseurakuntiin syntyivät ensimmäiset kappelit. Laitilassa tämän sisemmän kehän muodostavat Untamalan ja Valkon kirkot, joiden Hiekkanen katsoo syntyneen jo keskiajalla. Uudella ajalla, maan muututtua katolisesta luterilaiseksi, syntyivät seuraavat kappelit asutuksen myötä yhä kauemmas emäkirkosta. Laitilan emäseurakunnassa niitä olivat Kodisjoki, Hinnerjoki ja Pyhämaa. Mynämäen emäseurakunnalla oli keskiajalla kappeli Mietoisten Hietamäessä. Uudella ajalla sen korvasi paikallisen kartanonherran rakennuttamana Mietoisten kirkko. Toinen kappeli syntyi uudisasutusalueelle Karjalaan 1600-luvun puolivälissä. Myös Vehmaan Laittisissa toimi kappeli, jonka paikalta viime kesänä tehdyissä kaivauksissa löytyi mm. värillistä lasia ja ruumishautoja. Toinen Vehmaan kappeleista syntyi Lokalahteen 1400-luvun loppupuolella paikallisten aatelisten ajamana. kodjala katosi, untamala säilyi Kalanti ja Laitila muodostivat rautakaudella tiiviin asutuskokonaisuuden, joka pitäjiä muodostettaessa jakautui raa’asti kahteen osaan. Asia havainnollistuu Kodjalan Lukkalan mäellä, missä keskiajalla oli Kalannin seurakuntaan kuuluva kappeli. Se mainitaan toimivana vielä 1500-luvulla, mutta seuraavan kerran vasta 1700-luvulla - silloin jo raunioina. Nyt paikalla on enää muutama kivi ja kellarin raunio, joka tarinoissa liitetään kirkkoon, mutta lienee todellisuudessa myöhemmältä ajalta. Toisin kuin Vakka-Suomen muut vanhat kirkot, Laitilan Valkojärven vastakkaisille puolille syntyneet Untamalan ja Soukaisten kappelit ovat säilyneet. Untamalan kirkon uudisrakennusta tosin viivyteltiin 1780-luvun palon jälkeen peräti viisi vuotta, ja sataa vuotta myöhemminkin sen kunnossapidosta oltiin jo luopua. Keskiajasta Untamalan kirkossa muistuttaa enää alttarin yläpuolelle sijoitettu ristiinnaulitun kuva. Se lienee peräisin 1400-1500 lukujen taitteesta. perttelin kirkko - aito esimerkki Perttelin kirkko siirrettiin vuonna 1800 Valkosta Soukaisiin - syy siirtoon vain on jäänyt tuntemattomaksi. Hämärän kirkon sisäpuoli kuvastaa edelleen 200 vuotta sitten vallinneita ajatuksia ja antaa Markus Hiekkasen mukaan alkuperäisemmän kuvan siitä, miltä vanhat puukirkot muuallakin todennäköisesti näyttivät. Hirsirakenteiset kirkot mitoitettiin niin, että yksi hirsi riitti seinän mitaksi eikä liitoksia varsinkaan päätyihin tarvittu. Sisäpuolelta kirkot olivat maalaamattomia. Vain saarnastuolit ja alttari muodostivat väripilkkuja, joissa esiin tuli paikan jumalallinen loisto. Kun maalaus alkoi 1800-luvulla yleistyä, se aloitettiin penkeistä ja ikkunanpuitteista. Vasta myöhemmin maalattiin seinät ja katto. Vanhimmissa kirkoissa alttarin ja salin välissä oli kuoriaita ja siinä portti, jonka läpi seurakuntalaiset vain harvoissa tilanteissa kulkivat. Se on vielä nähtävissä mm. Pyhämaan uhrikirkossa. viikatteentikun ikä arvioitava uudelleen Myös Untamalan kirkkomaalla seisova Kalevanpojan viikatteentikku saattaa ikänsä puolesta joutua uudelleen arvioitavaksi. Kun professori Ella Kivikoski 51 vuotta sitten tutki paikan ja ajoitti kivipaaden 1200-luvulle, hän perusti ajoituksensa osittain samaan teoriaan varhaisista pienseurakunnista, jonka perusteet nyt ovat murenemassa. - Teoria vaikutti aika uskottavalta aika pitkään, eikä sitä vieläkään ole kokonaan kuopattu, Markus Hiekkanen toteaa. Vastaavia pystykiviä oli tuona aikana tutkittu Ulvilassa ja Hiittisissä ja todettu ne keskiaikaisiksi hautojen osoittajiksi. Kivikoski löysi Viikatteentikun juurelta useita hautoja ja mm. vaatteissa olleita pronssikupuroita, joiden merkitystä ei vieläkään tiedetä. - Kivi voi olla pystytetty 1200-luvulla, mutta esineiden perusteella se voi olla yhtä hyvin 1100- tai 1300-luvulta, jopa 1400-luvulta. - Yli 50 vuoden aika on kolistanut palikat hajalle eikä uutta rakennusta ole vielä tehty. Elämme mielenkiintoista murrosta, toivottavasti tutkimus vuosien mittaan etenee, toivoo tutkija Markus Hiekkanen. Raija Herrala on uusikaupunkilainen vapaa toimittaja.
Etusivulle	web design: marjukka mäkelä