Eero Siljander

PÄIJÄT-HÄMEEN ARKEOLOGISIA TUTKIMUKSIA KESÄLLÄ 2001

On huomattava, että nyt kaivausten päätyttyä aineistoa vasta käsitellään, radiohiiliajoituksia ei vielä ole jne. Jotain voidaan kuitenkin sanoa jo nyt ja pyysinkin arkeologi Hannu Poutiaiselta Lahden museosta aivan lyhyttä selostusta kesän tutkimuksista.

SYSMÄN PAPPILAN TUTKIMUKSET

Tutkimukset aiheutti pappilan pellolta löytynyt kätkölöytö. Nyt löytyi viisi hopearahaa — kolme itämaista, yksi bysanttilainen ja yksi saksalainen raha — sekä hopeinen levysormus. Vuonna 1976 alueelta olisi löytynyt lisäksi yksi raha. Epäilemättä kätköön on aikoinaan kuulunut enempikin rahoja. Nyt pienimuotoisessa kaivauksessa ja koekuopituksessa paljastui, ettei paikalla ole kiinteää muinaisjäännöstä. Kyse on siis kätkölöydöstä. Niin kuin Hannu totesi: Kätkijälle on tullut noutaja ennen kuin hän on ehtinyt noutaa kätkönsä. Nuorimman rahan ajoituksen mukaan kätkö lienee tehty joskus 1000-luvulla.

Mielenkiintoinen on myös alueelta löytynyt pieni metallinen pyhäinjäännösmerkki, simpukankuori. Kyse saattaa olla keskiaikaisesta esineestä. Joku Sysmässä ollut on myös käynyt pyhiinvaelluksella Santiago de Compostelassa Pohjois-Espanjassa Pyhän Jaakon haudalla.

Pappilan ja rannan välistä korkeammalta kohdalta löytyi kvartseja, joten paikalla saattaa olla kivi- tai varhaismetallikautinen asuinpaikka

LAHDEN MYLLYOJAN KAIVAUS

Hannu Poutiaisen johdolla kaivettiin Lahden Myllyojalla kesäkuussa kivikautisella asuinpaikalla. Nyt kaivettiin n. 45 m², mutta asuinpaikan laajuus on useita satoja neliömetrejä. Löytöinä tuli vähän vanhempaa varhaiskampakeramiikkaa Ka I:1. Todella paljon tuli ainakin pääosin kivikauden lopun ehkä myös pronssikauden alun keramiikkaa. Astioita on ollut monenlaisia ja monenkokoisia, ohut- ja paksuseinäisiä. Astiat ovat ainakin pääosin olleet tasapohjaisia. On ollut kukkaruukkumaisia ja profiloituja astioita. Tässä keramiikassa on todella paljon orgaanista sekoitetta, kasvikuitua ja mahdollisesti muutakin. Palannutta luutakin löytyi ja lieden jäännökset. Irtolöytöinä alueelta löytyi kirves ja kvartseja.

Myllyoja on mielenkiintoinen asuinpaikka. Täältä saatiin viimeinkin tietoa asutuksesta kivikauden lopulta Päijät-Hämeen heikosti tunnetusta ajanjaksosta.

HOLLOLAN LUHTANIITYN KAIVAUS

Paikka on Luhdanjoen pohjoisrannalla korkeahkon harjun päällä. Heinäkuussa täällä kaivettiin kaksi viikkoa Vadim Adelin johdolla varhaismetallikautisella asuinpaikalla. Paikalta tuli runsaasti tekstiilikeramiikkaa. Astian ulkopinta on siis joko koristeltu tekstiilipainantein tai sitten kangaspainanteet ovat syntyneet tämän keramiikkatyypin valmistuksen yhteydessä. Tekstiilikeramiikan ajoitus on koko pronssikausi aina vanhemmalle rautakaudelle saakka, ajoitus n.1500 eKr. — 200/300 jKr. (?).

Paikka, kapea harju on ollut pyyntiväestön kausiluontoinen asuinpaikka. Löytyi kvartseja ja palanutta luuta, mahdollinen liesi; näyte radiohiiliajoitusta varten otettiin. Paikalta saatiin myös toisenlaista, mahdollisesti jopa rautakautista keramiikkaa. Geologi Tommi Sirviön mukaan Luhdanniitty on saattanut olla järviallas vielä rautakaudella??!! Läheltä Lintutornin aluetta, suon läheisyydestä, tuli koekuopista saviker­roksen alla olevasta liejukerroksesta orgaanista kasviainesta, kovakuoriainen ja vesipähkinää. Järviallas on siis tulvinut joskus ja synnyttänyt savikerroksen orgaanisen kerroksen päälle!

HOLLOLAN HAHMAJÄRVEN KAIVAUS

Luhdanjoen Lintutornin alueella aloitettiin kaivaukset Jouko Pukkilan johdolla. Nopeasti huomattiin, että löytökerrokset olivat sekoittuneita ja niukkalöytöisiä. Kaivajat siirtyivät mielenkiintoisemmille paikoille Hollolan Hahmajärvelle. Hahmäjärven itärannalla sijainneet asuinpaikat ovat pienialaisia pyyntiväestön asuinpaikkoja, jotka Hannu Poutiainen taannoin löysi. Täällä oli siis kaksi kaivausaluetta, joihin kumpaankin avattiin 2 x 2 m:n suuruinen kuoppa. Saatiin paljon palanutta luuta, kvartseja, kaapimia ja erikoinen kvartsinen nuolenkärki. Nuoli muistuttaa pronssikautista tasakantaista nuolenkärkeä, mutta on vartettu kapeammasta päästään.
toisaalta alueelta löytyi hiiltä ja mahdollinen liesirakenne, josta otettiin näyte radiohiiliajoitusta varten. Toisesta paikasta saatiin myös pieniä paloja keramiikkaa. Alustavasti arvioidaan asuinpaikkojen olevan varhaismetallikautisia, radiohiiliajoitus saadaan joskus myöhemmin.

ORIMATTILAN PENNALAN ALESTALON/ LAHDEN UUSITALON KOEKUOPITUS

Hannu Takalan johdolla kartoitettiin aluetta, joka on nykyään suota. Hannun mukaan ei tiedetä, onko muinainen asutus jäänyt veden alle vai huuhtoutunut rannalta veteen.

Suosta löytyi 1948 reen jalas ja Ville Luho kaivoi seuraavana kesänä paikalla. Helsingin yliopisto oli kaivamassa Meinanderin johdolla 1959. Löydetyistä saviastioista voitiin ennallistaa suurikokoinen rombikuvioinen kampakeraaminen saviastia.

Tänä kesänä voitiin todeta, että asuinpaikka on ollut laaja ja saatiin kokemusta Suomessa harvinaisista suokaivauksista. Löydöistä mainittakoon pari palaa tyypillistä kampakeramiikkaa, työstettyjä kvartseja sekä vesipähkinää. Vesipähkinää, jota nykyisin kasvaa Keski-Euroopassa, on kivikauden ihminen käyttänyt ravinnokseen ainakin kampakeraamisella ajalla, jolloin täälläkin oli nykyistä leudompi ilmasto.

Myös täällä on ollut muinaisjärvi, joka lienee ollut n. 3 km pitkä ja yhden kilometrin levyinen. Alustavien arvioiden mukaan se —kutsuttakoon sitä vaikka Rengonjoen altaaksi — on kuroutunut jo Yoldianmeren jälkeen omaksi altaakseen. Ancylus-transgression aikana allas on taas ollut osa suurjärveä. Tämän maksimivaiheen jälkeen se on kuroutunut erilleen omaksi järvekseen. Siitepölyanalyysin perusteella järvi olisi ollut olemassa vielä pronssikaudella, jonka jälkeen järven ”kynnys” on kulunut pois ja vedet paenneet tai sitten allas on vain soistunut. Jäämme odottamaan alueen luonnontieteellisen tutkimuksen valmistumista.

Alueelta on löytynyt seitsemän uutta esihistori­allista kohdetta, mm. Rengonjoen eteläpäästä löytyi runsaasti kvartseja. Hannu Poutiainen kertoi vielä uudesta hienosta lapinrauniotyyp­pisestä röykkiöstä, joka on löytynyt Orimattilan Pakaalta. Yleensä lapinraunioita on löydetty ”näköalapaikoilta” järvien annoilta, mutta tämä on viljelysmaisemassa. Tässäkin on kyllä suo lähellä. Paikka löytyi yleisövihjeen perusteella.

HÄMEENKOSKEN PYHÄN LAURIN KIRKON KAIVAUKSET

Turun yliopiston kaivauksilla ei vieläkään kaivettu itse Pyhän Laurin kirkkoa, vaan kirkon eteläpuolista aluetta. Alueelta oli löydetty aiemmin paksuseinäisen rakennuksen jäännökset, joita epäiltiin toisen kirkon sakaristoksi.

Nyt löydettiin sen, mitä etsittiinkin: sakariston eteläpuolelta kirkon runkohuoneen kivijalka. Alueella on siis ollut toinen — puinen — kirkko! Mutta onko se rakennettu aikaisemmin vai myöhemmin kuin Laurin kirkko, joka perustettiin 1500-luvun alussa ja hylättiin noin 1650 tienoilla? — Muista löydöistä mainittakoon useita hautoja ja muutamia korulöytöjä.

Pyhän Laurin kirkko on ollut malliltaan peräti harvinainen, 8-kulmainen kivikirkko. Se on perustettu pakanallisen kalmiston paikalle. Vieressä on ollut uhrilähde.

PADASJOEN KULLASVUOREN KAIVAUKSET

Museovirasto kaivoi Nina Strandbergin johdolla Kullasvuorella Päijänteen rannassa tulevan tien pohjaa. Padasjoen kunta suunnittelee alueelle kylpylähotellia lomakylineen. Löytöinä tuli runsaasti keramiikkaa, kvartsia ja palanutta luuta. 1999 museoviraston koekaivausryhmä tutki aluetta ja totesi sen hyvin laaja-alaiseksi ja poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi. Alueelta löydettiin eri-ikäistä keramiikkaa. 1970-luvulla alueelta löydettiin meripihkaakin, joten sieltä saattaisi hyvinkin löytyä myös punamultahautoja.