Muinaisjäännöstenhoitoa Sibbesborgissa (Marja-Liisa Alanko)

	MARJA-LIISA ALANKO SIBBESBORGIN LINNAVUOREN HOITOTALKOOT Unikeonpäivänä 27.7.2001 toteutui Angon kevätretkellä ja jo aikaisemmin esitetty ajatus angolaisten osallistumisesta jonkun muinaisjäännöskohteen hoitoon. Sibbesborgin linnavuori Sipoossa todettiin sijainniltaan ja kooltaan sopivaksi sekä hoitoa kaipaavaksi. Peräti 15 talkoolaista saapui Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksikön tutkijan Päivi Maarasen ja hänen apulaisensa Minna Falkin rengeiksi. Edellisestä kerrasta oli kulunut jo kolme vuotta, joten komeiden tammien alle oli kasvanut tiheä vesakko.
Pätevät työkalut tulivat museovirastosta: viikatteet, haravat, kirveet ja juurisakset. Osa joukosta kiipesi linnavuoren helteiselle laelle niittämään ja haravoimaan naisen-/miehenkorkuista heinikkoa, osa jäi parturoimaan valleja. Kolmessa tunnissa teimme joukolla reilun viikon mittaisen työrupeaman ja tulosta tuli: Loppukatselmuksessa Päivi Maaranen osoitti, miten vuorenlaen ja vallien muodot olivat taas tulleet selkeästi näkyviin.
Linnavuoren miljoonat vakituiset asukkaat sibbet ( = muurahaiset ) tuntuivat myös tykästyneen meihin, koska kiipeilivät innokkaast pitkin saappaanvarsia ja tutkivat mielenkiinnolla eväspussejamme. Toimintamuotoa aiotaan jatkaa joko samassa tai jossain muussa kohteessa. Loppuvaiheessa katseltiin rinteitä jo sillä silmällä, että seuraavaksi voisi…
Kirjassa ”Hiidenkiuas ja Tulikukka” todetaan Sibbesborgista: ”Sen hoito kuvastaa, kuinka käsitykset muinaisjäännösten hoidosta ovat muuttuneet 1900-luvun alun ja lopun välillä. Vuosisadan alussa linnavuori oli laidunaluetta ja sen valleja peitti matalahko niitty- ja ketokasvillisuus. Vallien muodot olivat laidunnuksen ansiosta helposti näkyvissä. Vuosisadan alussa linnavuoren valleille istutettiin tammipuita. Tarkoituksena oli luoda muinaisjäännökselle arvokas, muusta maisemasta poikkeava ympäristö. Vuosisadan loppuun mennessä tammet ovat kasvaneet täysikasvuisiksi puiksi ja peittävät nyt linnavuoren muodot. Vuosisadan alussa vallinnutta maisemaa pidettäisiin nyt säilyttämisen arvoisena eikä alueelle istutettaisi linnavuoren rakenteita peittävää metsää. Sibbesborgissa on siis nähtävissä hyvä esimerkki siitä, miten eri aikoina on ymmärretty hyvän muinaisjäännöksen hoito.”